Teemme isoveneen perinteisen mallin mukaan vain kahdeksalla lautakerralla, joten laudat ovat huomattavan leveitä ja paksuja (vrt kuvaa vasemmalla, kaasusytytin on noin 7 cm korkea).

Näin leveissä tukeista läpisahatuissa laudoissa on aina erotettavissa sydänpuun puoli. Tuntuu olevan kaksi koulukuntaa sen suhteen, kiinnitetäänkö laudan sydänpuun puoleinen sivu veneen ulko- vai sisäpuolelle päin. Oma asiantuntijamme suositteli tapaa, jossa sydänpuun puoli tulee veneen ulkopuolelle.

Sahattavaa ykköslautaa varten valitsimme raakalautapinosta sopivan leveän mahdollisimman virheettömän laudan johon mallilaudan avulla piirsimme reunaviivat. Alareunaan jätimme köliä vasten höylättävän viisteen verran työvaraa.
Taivutettaessa paksua noin 22 mm:n vahvuista lautaa voimakkaasti pituus akseliinsa nähden (propeliksi) se
pyrkii nousemaan ylös irti steeveistä eri tavalla kun ohut vanerinen mallilauta. Siksi jätimme steevien kohdalle päihin laudan alareunaan pienen työvaran. Tämä antoi mahdollisuuden pienentää laudan päiden alareunaan muutoin syntyvää rakoa.

Lauta sahattiin sirkkelissä työvaroin korjatun reunaviivan mukaisesti. Seuraavaksi höyläsimme laudan pinnat oikohöylässä oikeaan paksuuteen. Tämän jälkeen piti mitoittaa ja höylätä köliä vasten tuleva laudan reuna sopivaan kulmaan.
Lauta on kiinnitettynä lopullisessa asennossaan keulassa ja perässä lähes pystysuorassa ja keskellä venettä suurimmassa kulmassa köliin nähden. Siksi alareunan vinous on laudan joka kohdassa erilainen. Tämän vinouden mittasimme kulmatulkilla valmiiksi muotoillun vieterilaudan eli kölin yläosan alapinnasta noin metrin välein. Laudan vastaaviin kohtiin teimme höyläämistä varten merkit. Lopuksi höyläsimme käsihöylällä alareunan merkkien mukaan vinoksi niin, että se sopii köliä, steevejä, vieterilautaa ja mallikaaria vasten.


Alla olevasta kuvasta näkyy kölin poikkileikkaus: erillistä kölin päällä olevaa vieterilautaa ei ole, vaan köli on työstetty T-muotoon. T:n vasenta sakaraa on jo hiukan työstetty vastaamaan ykköslaudan kulmaa.